Jos esimerkiksi tulet kello neljältä iltapäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen!

Pikku Prinssi -sitaatteja käyteään usein ystävänpäivän tienoilla, mutta tämä tuli mieleeni ihan tänä aamuna. Ja koska aina toitotan sen puolesta että ystävänpäivä on joka päivä, toimitaan nyt sen mukaisesti ;) Tämä kohta Pikku Prinssi -kirjasta on ehdoton suosikkini. Myönnetään tähän samaan väliin, että en ole itseasiassa lukenut kirjaa lainkaan kokonaa. Kirja ei puhutellut minua nuorempana, ja olen vasta näin Facebookaikana lämmennyt sen elämänviisaussitaateile. 

Mutta nyt kun luen esimerkiksi tätä Ketun kesytyksestä kertovaa osaa, tuntuu se minusta kovin moniselitteiseltä ja kauniilta! Koska elämä on välillä yksitoikkoista, juuri tällä tavalla. Ja onnen hinta, se on jotain tuon kaltaista ainakin toisinaan!

- Elämäni on yksitoikkoista. Ikävystyn vähitellen. Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. Muut askeleet saavat minut ryömimään maan sisään. Sinun askeleesi kutsuisivat kuopastani kuten ihana soitto. Ja katso! Näetkö tuolla vehnäpellot? Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta. Ja se on murheellista. Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa kun kesyttäisit minut! Vehnä, joka on kullankeltaista, muistuttaisi minua sinusta. Ja rakastaisin tuulen suhinaa vehnäpellossa… Kettu vaikeni, ja katseli kauan Pikku Prinssiä.
  - Ole hyvä… kesytä minut! se sanoi.
  - Kyllähän minä mielelläni, Pikku Prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa. Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.
  - Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!
  - Mitä minun tulee tehdä? Pikku Prinssi kysyi.
  - Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi…
  Pikku Prinssi tuli takaisin seuraavana päivänä.
  - Olisi ollut parempi palata samaan aikaan, sanoi kettu. Jos esimerkiksi tulet kello neljältä iltapäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen. Mitä pidemmälle kello ehtii, sitä onnellisemmaksi tulen. Kello neljän maissa alan jo hermostua ja olla levoton; saan oppia onnen hinnan! Mutta jos sinä saavut mihin aikaan hyvänsä, en voi milloinkaan tietää, koska minun pitäisi valmistaa sydämeni… täytyy olla perinteitä!

Kuva: Pinterest