Huomasin asian ihan vahingossa. Tössä. Kuinka sattuikaan, oivallus alkoi vitsistä. Mulla on naurukiintiö! Tulee outo ja kummallinen olo, jos kiintiö jää kovin vajaaksi. Normaalina päivänä asiaa ei juurikaan huomaa, koska nauru jakautuu päivän tunneille aika tasaisesti. Mutta päivänä, kun olen hiljaa tai yksin pitkiä aikoja... Ihmisten ilmoille päästessäni nauru vaatii päästä ilmoille!
Tämä saattaa toki myös johtua siitä, että tunnen vain niin mahtavia ja hauskoja ihmisiä? Tarkkailin meidän töissä ihmisiä tänään, ja kun asiaa miettii tarkemminkin huomaan olevani onnekas. Naurua kuuluu sieltä ja täältä, päivittäin! Hymyileviä kasvoja siellä ja täällä! Kiitos. En taida olla yksin naurukiintiöideni kanssa. Meitä on muitakin. :)
You don’t stop laughing because you grow old. You grow old because you stop laughing.
I am thankful for laughter, except when milk comes out of my nose.
Always laugh when you can. It is cheap medicine.
 |
| I really do, tilaisiko t-paidan? |
Beware of those who laugh at nothing or everything.
He deserves Paradise who makes his companions laugh.
Take time to laugh, it’s the music of your soul.
The more you find out about the world, the more opportunities there are to laugh at it.
There are some things so serious you have to laugh at them.
Ja lopuksi vielä "The national song of all the fools in the world":
The Ark: It takes a fool to remain sane
Rakkaudella,
Riikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida anonyyminä, nimimerkillä tai rekisteröitymällä lukijaksi/Googlen tililläsi.
Ilahdun kovasti kommentistasi :)